Täällä taas, ainakin toistaiseksi.

Hei ihanat!
Tuli tänään niin hirveä kaipuu tänne toiseen maailmaa, että pakkohan se on kirjoittaa tänne. Olen siis vielä elossa! :) Hävettää tosin, kun olen jättänyt tämän blogin niin huomiotta. Koitan tehdä parannuksen!

Taistelen edelleen kilojen kanssa. Oikeastaan mun viimeaikaiset "taistelut" on ollu aika säälittäviä; laihdun 2kg, lihon takas 3kg. Ei hyvä. Vasta viimeaikoina (noin 2kk sitten) sain taas kunnon otteen tähän hommaan. Aloituspaino 74kg (hyi.. hävettää, olen repsahtanut) ja paino nyt 71,3kg. Pikkuhiljaa hyvä tulee vaikka halu on kova ja myönnänkin olevani "kaikki mulle heti" -tyyppiä.

Laihduttamisen suhteen oon nyt hieman viisaampi kuin aikasemmin (mutta vain hieman):

- En paastoa, en vaikka kuinka mieli tekisi. Paastot ei vaan yksinkertaisesti sovi mulle, koska sorrun satavarmasti ahmimaan, josta seuraa oksentelua ja itseinhoa.
- Syön 800-1000kcal päivässä. Vaikka kuinka viisaammat yrittää opettaa, että tuo on liian vähä, en usko. En vain yksinkertaisesti usko, että laihdun suuremmilla kalorimäärillä. Varmaan laihtuisinkin, jos tekisin päivittäin muutaman tunnin hikijumpan, mutta kerta olen laiska niin ei onnistu. Niin ja olenhan jo aikasemmin laihtunut päälle 10kg syömällä 800kcal/pv, miksei siis nytkin?
- Kiinnitän huomiota ruoan laatuun ja syön 5 ateriaa päivässä.
- Pyrin lisäämään liikuntaa. Tämänhetkiset liikuntatuokiot koostuu vain kävelylenkeistä. Juoksumattoa odotellessa... Jos se vaikka saisi inspattua mut myös ulos juoksemaan. En vaan näin rapakuntosena uskalla lähtä puuskuttamaan ihmisten ilmoille.

Siinä nyt jotain. Liikuntaa tosiaan pitää lisätä ja paljon! Missä se kaivattu motivaatio? Ennen nautin juoksemisesta. Vois sanoa, että mulla on viha-rakkaussuhde liikuntaan. Ei kait se auta kuin ottaa niskasta kiinni.
Mitä oksenteluun tulee en oksentele enää, ainakaan niin paljoa. Oikeastaan pöntön halailu tulee kausissa. Niin kauan kun pidän huolta mitä syön, en oksentele. Lisäksi seura vaikuttaa kanssa. Jos oon poikaystävän kanssa, annan itselleni enemmän anteeksi, vaikka mässäilen, mutta oon huomannut, jos asun vanhempien luona (kuten nyt väliaikasesti) oksennan myös helpommin jos lipsun. Oikeastaan koen muutenkin vanhempien luona olemisen ahdistavana. Se on se paikka, jossa oon saanut kuulla niin paljon paskaa mun ulkonäöstä, painosta ja siitä, kuinka en täytä odotuksia (varsinkaan isän.)

On tapahtunut niin paljon kaikkea josta haluaisin kertoa. Pitää jättää seuraavaankiin päivitykseen kirjotettavaa. :)

Ihana olla taas täällä! Oon kaivannu teitä rakkaat! <3 :)

Argh!

Ei jumalauta nyt napsahti! Puhuttiin äitin kanssa painosta ja sanoin ohimennen, että olis ihan kiva olla sellanen 50-kilonen, johon äiti vastaa: "Ei susta koskaan voi tulla niin kevyttä. Sillon kun minä olin sinun ikänen niin painoin 55kg blaa blaa blaa...". Miten niin musta ei voi tulla 50-kiloista? Minusta itestähän se on kiinni ja jotenki kummasti sain nyt kaivattua motivaatiota! Priority number one: Paino alas!

Ps. Aamupaino 69,1kg, eli -700g eilisestä! :)

Hyvä päivä

Aamupaino 69,8kg! Jes, pääsin alle 70kg. Viime kerrasta onkin jo aikaa...
Tänään on ollut hyvä päivä kaikin puolin. On ollut ihanan itsevarma olo koko päivän. Sellanen tunne, että vaikka laittaisin jätesäkin päälle, näytän hyvältä. Miksei joka päivä voi olla yhtä mukava? :) Nyt vaan innolla odottelen huomista vaa'an lukemaa. En tiedä teenkö vain itselleni taas hallaa kun hypin monta kertaa päivässä vaa'alla. Siitä oli aikoinaan niin vaikea vierottautua ja hups!, taas oon koukussa. Hyvä numero = hyvä päivä ja toisinpäin.

Uudet kujeet

Enpä ole näköjään kirjoittanut puoleen vuoteen. Voisin taasen luvata, että alan aktiiviseksi, mutta en taida, koska niin hyvin ne lupaukset on ennenki pitäneet.. Nyt tuli pitkästä aikaa halu kirjottaa jotain, joka luultavasti johtuu siitä, että päätin nyt taasen ottaa itteä niskasta kiinni ja laihduttaa. Ostin noin viikko sitten Nutrilett keittoja ja pirtelöitä. Aikomuksena ois noilla päästä vauhtiin. Söin noita jo muutaman päivän, mutta sitten tuli juhannus, ruokaa ja oksentamista. Tänään sitten alotin alusta tuon Nutrilett-kuurin. Jos sitä vaikka 10-15 päivää jaksais. Sitten siitä eteenpäin terveellinen ja kevyt ruokavalio.
Tuosta oksentelusta.. Nykyään oksennan harvoin, about 1-2 kertaa kuussa. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pyrin tietenkin välttämään pöntön halaamista ja jos tulee halu oksentaa niin keksin jotain muuta tekemistä. Eilen kumminkin se ruoan määrä aiheutti niin tuskasen ahistuksen, että oli pakko sortua. Eilinen oksentaminen näkyy nyt sitten naamassa.. Joka kerta kun nykyään oksennan, mulle tulee kauttaaltaan naamaan petekkioita eli pieniä pistemäisiä verenpurkaumia. Onko muita kohtalotovereita, jolle noita petekkioita tulee? Nuo petekkiat hillitsee myös tuota oksentelua, koska en halua, että ihmiset kyselee mikä mun naamassa on. Äiti on tähän mennessä luullut ihottumaksi. Poikaystävä ei onneksi oo kertaakaan sattunut näkemään. Se varmaan tietäiskin, että oksentelusta ne johtuu.. Ja tosiaan mun poikaystävä luulee, että olen vain ennen oksennellut, mutta nykyään tapani parantanut.
Kesäkuntoon en päässyt vielä tänäkään vuonna. Paino on jojoillut jo kauan 71-74kg välillä. Nyt kohta onneksi oon taasen alle 70kg, nimittäin tänään aamupaino oli 70,4kg. Voi elämä, että olisin jo pieni jos olisin jatkanut aikoinaan laihdutusta. Älkää hyvät ihmiset pitäkö laihdutuksesta taukoa, ennen ku ootte tavoitteessanne! Se on vaikea alottaa uudestaan ja omaksua taas ne laihduttajan tavat.

2011

Vuosi 2010 tiivistettynä:
Jojoilin painon kanssa
Luin pääsykokeisiin ja kävinki siellä
Pääsin ylioppilaaksi
Täytin 19
En päässyt opiskelemaan yliopistoon, vaan jotain ihan muuta...
Löysin ihanan miehen <3
Sain paljon uusia ja rakkaita ystäviä <3

Siinä se. Viimiset kaksi kohtaa taitaa tehdä vuodesta unohtumattoman.

Ei varmasti tule yllätyksenä, että lupaukseni vuodelle 2011 on laihduttaa. Poikaystävän ja railakkaan opiskelijaelämän myötä on sitten tullu niitä kilojakin lisää... Vaa'alle en uskalla..
Pidän koulussa istumisesta taukoa ja oon töissä päiväkodissa. Raskasta ku mikä. Huomenna taas töihin, iltavuoroon onneksi. En kyllä olis ikinä arvannu, että lasten kanssa työskentely on näinki stressaavaa. Pitäisi keksiä jotain tuokioita ens viikolle, mutta päässä raksuttaa vaan tyhjää... Mitä opiskelun suhteen tulee, tekis mieli jättää leikki kesken ja mennä takas vanhempien nurkkiin elätettäväksi. Ollapa sitten itsenäinen tai jotain sinnepäin..

4. päivä

Muistelin, että tänään olis ollut 200kcal päivä. Positiivinen yllätys, että saan syödä sittenki 400kcal! :) Takaisin siis ruokakomerolle.. Oon nyt syönyt tasan 200kcal ja kun kerta saan vielä syödä, haen ananaspurkin joten tulos tälle päivälle noin 300kcal. Olin varautunut pepsi maxilla ja fun lightilla iltaa varten, mutta ehkä tuon ananaspurkin ansiosta kestän ilman niitä.
Eilen oli 300kcal päivä, söin 260kcal. Yllättävän hyvin alkanu. Toivottavasti itsekuri kestää loppuun saakka.
Huominen stressaa jo valmiiksi, 100kcal päivä ja ensimmäinen koulupäivä syysloman jälkeen. Pitää koittaa pärjätä salaatilla. En uskalla koulussa pahemmin mitään syödä, kun ei voi tietää kuinka paljon niihin ruokiin on työnnetty rasvaa ja muuta inhottavaa.
En tiedä jaksaako mun elimistö kulkea näin pienillä kalorimäärillä kauaa. Tänään kävin kaverin kanssa kaupassa ja hyvä että pääsin portaat alas/ylös. Tuntu että jalat pettää alta. Toinen oire on ollu käsien tärinä. Toivottavasti menee ohi tai ei ainakaan tästä pahene. Nämä "pienet" oireet vielä kestän, mutta jos alkaa pahentua niin pakko varmaan lisätä kalorimääriä. :/

2. päivä

Kaksi päivää takana, 48 jälellä. Tämän päivän kalorisaldo on 280kcal. Ei oo ollut pahemmin edes nälkä. Normaalisti oon kyllä jo tässä vaiheessa syöny jääkaapin tyhjäksi...
Kävin tänään gynellä hakemassa e-pillerireseptin. Tällä kertaa testaan siis harmonetteja. Toivottavasti sopii paremmin ku Diane Novat ja Yasminellet. Tuntuu vähän siltä, että jos nuo Harmonetetkaan ei sovi niin heitän niillä vesilintua ja luovutan pillereiden suhteen.
Huomenna takas kämpille. Toisaalta ootan maanantaita, että näen J:tä, mutta en haluais mennä näin turvonneena kenenkään eteen. Voisin sulkeutua neljän seinän sisään ja tulla ulos sitte ku oon jollain tavalla siedettävän näköinen eli vähemmän turvonnut.