keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Täällä taas, ainakin toistaiseksi.


Hei ihanat!
Tuli tänään niin hirveä kaipuu tänne toiseen maailmaa, että pakkohan se on kirjoittaa tänne. Olen siis vielä elossa! :) Hävettää tosin, kun olen jättänyt tämän blogin niin huomiotta. Koitan tehdä parannuksen!

Taistelen edelleen kilojen kanssa. Oikeastaan mun viimeaikaiset "taistelut" on ollu aika säälittäviä; laihdun 2kg, lihon takas 3kg. Ei hyvä. Vasta viimeaikoina (noin 2kk sitten) sain taas kunnon otteen tähän hommaan. Aloituspaino 74kg (hyi.. hävettää, olen repsahtanut) ja paino nyt 71,3kg. Pikkuhiljaa hyvä tulee vaikka halu on kova ja myönnänkin olevani "kaikki mulle heti" -tyyppiä.

Laihduttamisen suhteen oon nyt hieman viisaampi kuin aikasemmin (mutta vain hieman):

- En paastoa, en vaikka kuinka mieli tekisi. Paastot ei vaan yksinkertaisesti sovi mulle, koska sorrun satavarmasti ahmimaan, josta seuraa oksentelua ja itseinhoa.
- Syön 800-1000kcal päivässä. Vaikka kuinka viisaammat yrittää opettaa, että tuo on liian vähä, en usko. En vain yksinkertaisesti usko, että laihdun suuremmilla kalorimäärillä. Varmaan laihtuisinkin, jos tekisin päivittäin muutaman tunnin hikijumpan, mutta kerta olen laiska niin ei onnistu. Niin ja olenhan jo aikasemmin laihtunut päälle 10kg syömällä 800kcal/pv, miksei siis nytkin?
- Kiinnitän huomiota ruoan laatuun ja syön 5 ateriaa päivässä.
- Pyrin lisäämään liikuntaa. Tämänhetkiset liikuntatuokiot koostuu vain kävelylenkeistä. Juoksumattoa odotellessa... Jos se vaikka saisi inspattua mut myös ulos juoksemaan. En vaan näin rapakuntosena uskalla lähtä puuskuttamaan ihmisten ilmoille.

Siinä nyt jotain. Liikuntaa tosiaan pitää lisätä ja paljon! Missä se kaivattu motivaatio? Ennen nautin juoksemisesta. Vois sanoa, että mulla on viha-rakkaussuhde liikuntaan. Ei kait se auta kuin ottaa niskasta kiinni.
Mitä oksenteluun tulee en oksentele enää, ainakaan niin paljoa. Oikeastaan pöntön halailu tulee kausissa. Niin kauan kun pidän huolta mitä syön, en oksentele. Lisäksi seura vaikuttaa kanssa. Jos oon poikaystävän kanssa, annan itselleni enemmän anteeksi, vaikka mässäilen, mutta oon huomannut, jos asun vanhempien luona (kuten nyt väliaikasesti) oksennan myös helpommin jos lipsun. Oikeastaan koen muutenkin vanhempien luona olemisen ahdistavana. Se on se paikka, jossa oon saanut kuulla niin paljon paskaa mun ulkonäöstä, painosta ja siitä, kuinka en täytä odotuksia (varsinkaan isän.)

On tapahtunut niin paljon kaikkea josta haluaisin kertoa. Pitää jättää seuraavaankiin päivitykseen kirjotettavaa. :)

Ihana olla taas täällä! Oon kaivannu teitä rakkaat! <3 :)

2 kommenttia:

  1. Pelottavia comebackejä...

    Tervetuloa takaisin, kumminkin! Ihanaa, että sulla taitaa olla järki mukana!

    ♥Lilli

    VastaaPoista