maanantai 27. kesäkuuta 2011

Argh!

Ei jumalauta nyt napsahti! Puhuttiin äitin kanssa painosta ja sanoin ohimennen, että olis ihan kiva olla sellanen 50-kilonen, johon äiti vastaa: "Ei susta koskaan voi tulla niin kevyttä. Sillon kun minä olin sinun ikänen niin painoin 55kg blaa blaa blaa...". Miten niin musta ei voi tulla 50-kiloista? Minusta itestähän se on kiinni ja jotenki kummasti sain nyt kaivattua motivaatiota! Priority number one: Paino alas!

Ps. Aamupaino 69,1kg, eli -700g eilisestä! :)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hyvä päivä


Aamupaino 69,8kg! Jes, pääsin alle 70kg. Viime kerrasta onkin jo aikaa...
Tänään on ollut hyvä päivä kaikin puolin. On ollut ihanan itsevarma olo koko päivän. Sellanen tunne, että vaikka laittaisin jätesäkin päälle, näytän hyvältä. Miksei joka päivä voi olla yhtä mukava? :) Nyt vaan innolla odottelen huomista vaa'an lukemaa. En tiedä teenkö vain itselleni taas hallaa kun hypin monta kertaa päivässä vaa'alla. Siitä oli aikoinaan niin vaikea vierottautua ja hups!, taas oon koukussa. Hyvä numero = hyvä päivä ja toisinpäin.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Uudet kujeet


Enpä ole näköjään kirjoittanut puoleen vuoteen. Voisin taasen luvata, että alan aktiiviseksi, mutta en taida, koska niin hyvin ne lupaukset on ennenki pitäneet.. Nyt tuli pitkästä aikaa halu kirjottaa jotain, joka luultavasti johtuu siitä, että päätin nyt taasen ottaa itteä niskasta kiinni ja laihduttaa. Ostin noin viikko sitten Nutrilett keittoja ja pirtelöitä. Aikomuksena ois noilla päästä vauhtiin. Söin noita jo muutaman päivän, mutta sitten tuli juhannus, ruokaa ja oksentamista. Tänään sitten alotin alusta tuon Nutrilett-kuurin. Jos sitä vaikka 10-15 päivää jaksais. Sitten siitä eteenpäin terveellinen ja kevyt ruokavalio.
Tuosta oksentelusta.. Nykyään oksennan harvoin, about 1-2 kertaa kuussa. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pyrin tietenkin välttämään pöntön halaamista ja jos tulee halu oksentaa niin keksin jotain muuta tekemistä. Eilen kumminkin se ruoan määrä aiheutti niin tuskasen ahistuksen, että oli pakko sortua. Eilinen oksentaminen näkyy nyt sitten naamassa.. Joka kerta kun nykyään oksennan, mulle tulee kauttaaltaan naamaan petekkioita eli pieniä pistemäisiä verenpurkaumia. Onko muita kohtalotovereita, jolle noita petekkioita tulee? Nuo petekkiat hillitsee myös tuota oksentelua, koska en halua, että ihmiset kyselee mikä mun naamassa on. Äiti on tähän mennessä luullut ihottumaksi. Poikaystävä ei onneksi oo kertaakaan sattunut näkemään. Se varmaan tietäiskin, että oksentelusta ne johtuu.. Ja tosiaan mun poikaystävä luulee, että olen vain ennen oksennellut, mutta nykyään tapani parantanut.
Kesäkuntoon en päässyt vielä tänäkään vuonna. Paino on jojoillut jo kauan 71-74kg välillä. Nyt kohta onneksi oon taasen alle 70kg, nimittäin tänään aamupaino oli 70,4kg. Voi elämä, että olisin jo pieni jos olisin jatkanut aikoinaan laihdutusta. Älkää hyvät ihmiset pitäkö laihdutuksesta taukoa, ennen ku ootte tavoitteessanne! Se on vaikea alottaa uudestaan ja omaksua taas ne laihduttajan tavat.

maanantai 3. tammikuuta 2011

2011


Vuosi 2010 tiivistettynä:
Jojoilin painon kanssa
Luin pääsykokeisiin ja kävinki siellä
Pääsin ylioppilaaksi
Täytin 19
En päässyt opiskelemaan yliopistoon, vaan jotain ihan muuta...
Löysin ihanan miehen <3
Sain paljon uusia ja rakkaita ystäviä <3

Siinä se. Viimiset kaksi kohtaa taitaa tehdä vuodesta unohtumattoman.

Ei varmasti tule yllätyksenä, että lupaukseni vuodelle 2011 on laihduttaa. Poikaystävän ja railakkaan opiskelijaelämän myötä on sitten tullu niitä kilojakin lisää... Vaa'alle en uskalla..
Pidän koulussa istumisesta taukoa ja oon töissä päiväkodissa. Raskasta ku mikä. Huomenna taas töihin, iltavuoroon onneksi. En kyllä olis ikinä arvannu, että lasten kanssa työskentely on näinki stressaavaa. Pitäisi keksiä jotain tuokioita ens viikolle, mutta päässä raksuttaa vaan tyhjää... Mitä opiskelun suhteen tulee, tekis mieli jättää leikki kesken ja mennä takas vanhempien nurkkiin elätettäväksi. Ollapa sitten itsenäinen tai jotain sinnepäin..